torstai 18. lokakuuta 2018

Tabletit (ei ne lääkkeet)

Koululaiset kirjoittavat paperin sijaan tablet-tietokoneilla ja opiskeluympäristöt voivat olla virtuaalisia. Pysymmekö me täällä erityisasumisen puolella mukana?

Ainakin yritämme. Tabletit ja kaiuttimet on hankittu ja henkilökunta on opetellut niiden käyttöä. Ennakkoluulottomimmat asukkaat ovat itsekin kokeilleet tabletteja tai jopa hankkineet itselleen. Myös älypuhelimet ovat soluttautuneet arkeen. Niistä voidaan etsiä tietoa asukkaan muistelun tueksi, kun oma tieto ei riitä.

Miten sitten käyttää tekniikkaa osana asukkaidemme kulttuurista hyvinvointia? Talomme ovat hankkineet ikäihmisille suunnatun Sävelsirkku-palvelun, josta löytyy auditiivista ohjelmaa jumpista iskelmään ja hartaista teksteistä tietovisoihin. Näitä ohjelmia käytetään hoitajien ja ohjaajien kanssa. Erään läheisen olen nähnyt pelaavan Älypäätä ison vanhusryhmän kanssa tuntikausia. Televisioon kytkettynä internetin valtava kuvavalikoima on tarjolla. Katsellemme kuvia vanhoista esineistä, rakennuksista ja vaatteista, iloisia kuvia lapsista ja eläimistä ja vuoden kiertoon liittyviä kuvia. Matkaamme Lappiin ja Pariisiin videoiden avulla. Tai katsellemme huikeita tanssiesityksiä ja uuden vuoden ilotulituksia. Olisiko seuraava hankinta ehkäpä virtuaalilasit?

Smartphone, Kasvot, Nainen, Vanha, Vauva, Nuoret, Lapsi
(kuva pixabay)

Tekniikka on myös mahdollistanut sen, että lähetämme livevideolla ohjelmaa talosta toiseen. Näin pystymme olemaan kahdessa tai vaikka viidessä paikassa yhtä aikaa – yhdessä täysin livenä ja muissa virtuaalisesti. Virtuaalinen ei korvaa aitoa kontaktia, mutta tuo hyvän lisän toimintaan, joka on asukkaille räätälöityä.


Tekniikan hyödyntäminen vaatii jokapäiväisiä valintoja ja suunnittelua osana totuttuja rutiineja. Televisio radio ovat arkipäivää – ehkäpä tabletilta haettavat ohjelmat ja sisällöt ovat sitä parin vuoden sisällä. 


Terveisin: virtuaali- ja somevastaava Sini

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti