Koululaiset
kirjoittavat paperin sijaan tablet-tietokoneilla ja opiskeluympäristöt voivat
olla virtuaalisia. Pysymmekö me täällä erityisasumisen puolella mukana?
Ainakin
yritämme. Tabletit ja kaiuttimet on hankittu ja henkilökunta on opetellut
niiden käyttöä. Ennakkoluulottomimmat asukkaat ovat itsekin kokeilleet
tabletteja tai jopa hankkineet itselleen. Myös älypuhelimet ovat soluttautuneet
arkeen. Niistä voidaan etsiä tietoa asukkaan muistelun tueksi, kun oma tieto ei
riitä.
Miten sitten
käyttää tekniikkaa osana asukkaidemme kulttuurista hyvinvointia? Talomme ovat
hankkineet ikäihmisille suunnatun Sävelsirkku-palvelun, josta löytyy
auditiivista ohjelmaa jumpista iskelmään ja hartaista teksteistä tietovisoihin.
Näitä ohjelmia käytetään hoitajien ja ohjaajien kanssa. Erään läheisen olen
nähnyt pelaavan Älypäätä ison vanhusryhmän kanssa tuntikausia. Televisioon
kytkettynä internetin valtava kuvavalikoima on tarjolla. Katsellemme kuvia
vanhoista esineistä, rakennuksista ja vaatteista, iloisia kuvia lapsista ja
eläimistä ja vuoden kiertoon liittyviä kuvia. Matkaamme Lappiin ja Pariisiin videoiden
avulla. Tai katsellemme huikeita tanssiesityksiä ja uuden vuoden ilotulituksia.
Olisiko seuraava hankinta ehkäpä virtuaalilasit?
(kuva pixabay)
Tekniikka on
myös mahdollistanut sen, että lähetämme livevideolla ohjelmaa talosta toiseen.
Näin pystymme olemaan kahdessa tai vaikka viidessä paikassa yhtä aikaa –
yhdessä täysin livenä ja muissa virtuaalisesti. Virtuaalinen ei korvaa aitoa
kontaktia, mutta tuo hyvän lisän toimintaan, joka on asukkaille räätälöityä.
Tekniikan
hyödyntäminen vaatii jokapäiväisiä valintoja ja suunnittelua osana totuttuja
rutiineja. Televisio radio ovat arkipäivää – ehkäpä tabletilta haettavat
ohjelmat ja sisällöt ovat sitä parin vuoden sisällä.
Terveisin: virtuaali- ja somevastaava Sini
