Kyselimme asukkailta, olisiko heillä kiinnostusta lähteä
ravintolaan, myönteisiä vastauksia tuli enemmän, mitä pystyimme toteuttamaan.
Mukana oli 7 asukasta, 1 vapaaehtoinen, 1 omainen 1 viriketoiminnanohjaaja ja 3
hoitajaa.
Menimme ravintolaan kävellen, sadepilvet yllämme uhkaavasti
seuraten. Perille päästyämme puhkesi ukonilma, nuori hoitaja kertoi pelkäävänsä
ukkosta, jolloin eräs asukkaista otti hoitajaa kädestä kiinni ja sanoi; "älä
pelkää".
Yksi retkiläisistä tilasi tuopillisen ollutta, joi puolet
puolentoista tunnin aikana ja ihmetteli miten jaksaisi juoda vielä loputkin. Toiset tilasivat jäätelöä ja kahvia. Tilauksia odotellessa, eräs naisasukas
silitteli mieshoitajaa poskesta ja totesi;"sinä olet niin ihana ,että voisit
olla minun poikani".
Reissu oli erittäin onnistunut, ravintolan henkilökunta otti
meidät hyvin vastaan, järjesti yhden ison pöydän, että kaikki mahduimme saman
pöydän ääreen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti